Kaikkien sosiaaliturva - Vihreiden sosiaaliturvaohjelma

Kaikkien sosiaaliturva

Vihreiden sosiaaliturvaohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 20.2.2022

Tämä ohjelma korvaa puoluehallituksen 1.11.2014 hyväksymän perustulolinjapaperin, puoluehallituksen 5.2.2019 hyväksymän päivitetyn perustulomallin sekä puoluehallituksen 4.2.2011 hyväksymät Vihreät eläkelinjaukset.

Johdanto

**Vihreän sosiaaliturvan periaatteet

Vihreiden sosiaaliturvamalli**

Sosiaaliturvan rahoitus ja työn verotus

Työn eri muodot ja yrittäjyys

Perustulo

Perustulon asumisosa ja yleinen asumistuki

Perustulon lapsikorotus ja nuorisoraha

**Osallisuusraha

Ansioturva

Sosiaaliturva eri tilanteissa**

Työttömyys

Opiskelu

Vanhemmuus ja huoltajuus

Vammaisuus

Sairastaminen, kuntoutus sekä terveydenhoitokulut

Eläkkeet

Ansioeläke

Toimeentulotuki

Perustoimeentulotuen korjaussarja

Oikeusturva

Kansaneläkelaitos

Velkaantuminen ja sosiaalinen luototus

LIITE: Sosiaaliturvan parannuspaketti tulevalle hallituskaudelle

Johdanto

Oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus riittävään elintasoon ovat ihmisoikeuksia.

Sosiaaliturva on jokaista suomalaista tavalla tai toisella koskettava kokonaisuus ja keskeinen hyvinvointivaltion pilari. Tällä ohjelmalla Vihreät vastaavat laajasti tunnistettuun tarpeeseen uudistaa sosiaaliturvaa rakenteellisesti, eikä vain hienosäätämällä olemassaolevaa järjestelmää.

Tässä ohjelmassa esitellään Vihreiden vastaus sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen sekä monipuolisesti ratkaisuja nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmiin. Nousevia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin sosiaaliturvalla on syytä vastata, ovat esimerkiksi lisääntyvä ansiotyön ja tulonsiirtojen yhdistäminen, uudet työn ja tuotannon muodot, työn ja perheen yhteensovittaminen, tulojen ja varallisuuden polarisaatiokehitys, nousevien ympäristöverojen sosiaalinen kompensointi sekä työntekijöiden tukeminen saastuttavan tuotannon päättymisen synnyttämissä muutoksissa.

Sosiaaliturva laajassa merkityksessä kattaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä toimeentuloturvan eli pääsääntöisesti rahassa maksettavat etuudet. Tämä ohjelma käsittelee toimeentuloturvaa, johon usein viitataan sanalla sosiaaliturva, sekä joitain siihen läheisesti liittyviä palveluja. Toimeentuloturva voi koostua rahana maksettavista etuuksista, luontoisavustuksista, eli muina kuin rahana tarjotuista avustuksista kuten esimerkiksi asunnosta, sekä muista tukipalveluista.

Tämä ohjelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän kehittämiseen lyhyellä aikavälillä (1-2 eduskuntakautta) sekä Vihreiden sosiaaliturvamallin mukaisia pitkän aikavälin rakenteellisia uudistuksia. Ohjelman ei ole tarkoitus olla lista vaalilupauksia, vaan sen on tarkoitus toimia käsikirjana sosiaaliturvan ongelmakohtien tunnistamiseen ja konkreettisten ratkaisujen löytämiseen.

Sosiaaliturvauudistus tulee toteuttaa hallitusti askelissa eikä kaikkia lyhyenkään aikavälin toimenpiteitä ole tarkoitus toteuttaa kerralla. Tehtyjen toimien vaikutuksia täytyy seurata eikä järjestelmän vakautta tule horjuttaa liiallisilla yhtäaikaisilla muutoksilla. Etenkin lyhyen aikavälin toimenpiteitä on mahdollista toteuttaa yksittäisinä uudistuksina. Työn edetessä pitkän aikavälin ratkaisuja tulee kehittää ja tarkentaa. Tässä ohjelmassa esitetyt rahasummat ovat vuoden 2022 tasossa.

Ohjelman valmistelun yhteydessä on syntynyt Ajatuspaja Vision julkaisu, joka syventää ohjelmassa esiintyviä aiheita ja selittää tarkemmin eri toimenpiteiden yksityiskohtia. [XXX] -raportin voi lukea [XXX]-linkistä [täydennetään julkaisun valmistuttua].

Vihreän sosiaaliturvan periaatteet

Jokaisella on oikeus elää vapaana puutteesta ja kurjuudesta, ja tämä oikeus kuuluu kaikille riippumatta yksilön ominaisuuksista, varallisuudesta tai muista taustatekijöistä. Sosiaaliturvalla on merkittävä rooli tämän oikeuden saavuttamisessa ja tosiasiallisessa toteutumisessa. Solidaarisuus ei pääty kansallisvaltioiden rajalle - köyhyys tulee poistaa Euroopan unionista ja koko maailmasta. Sosiaalipolitiikkaa tuleekin tehdä myös kansainvälisellä tasolla esimerkiksi ottamalla käyttöön yhteiseurooppalainen perustulo.

Sosiaaliturvan uudistamisessa tehtävien valintojen on perustuttava parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon. Käytettävässä tietopohjassa on hyödynnettävä erilaisia mittareita huomioiden ihmisten erilaiset elämäntilanteet kokonaisvaltaisesti. Sosiaaliturvaan liittyvissä poliittisissa päätöksissä on otettava huomioon niiden tulonjako-, työllisyys- ja yhdenvertaisuusvaikutukset sekä esimerkiksi psykologiset ja terveydelliset vaikutukset.

Vihreän sosiaaliturvan periaatteet muodostavat neljä kokonaisuutta:

Yhdenvertainen ja kaikille kuuluva sosiaaliturva tarkoittaa järjestelmää, jonka piiriin jokainen yhteiskunnan jäsen kuuluu automaattisesti. Se perustuu ajatukseen universalismista, eli kaikille yhtäläisestä oikeudesta sosiaaliturvaan, ja pyrkii mahdollisimman yhtenäisiin etuuksiin. Kaikille kuuluvassa sosiaaliturvassa eri etuudet ovat luonnollinen osa elämänkaarta, mikä ylläpitää järjestelmän vahvaa legitimiteettiä eli oikeutusta. Kun järjestelmä koskee myös taloudellisesti hyvin pärjääviä, vähenee tarve luoda ylimääräisiä sosiaalivakuutuksia. Kaikille kuuluva järjestelmä kannustaa etuuksien täysimääräiseen käyttöön niiden alikäytön sijaan ja etuuksien käyttöön liittyvä häpeä vähenee, kun ihmisiä ei erotella sosiaaliturvaa tarvitseviin ja muihin. Samalla ihmisten yksilölliset erityistarpeet ja muuttuvat elämäntilanteet tulee huomioida riittävällä tavalla. Yhdenvertainen sosiaaliturva on yksilökohtaista, sillä valtion ei kuulu tehdä oletuksia ihmisten perhemuodoista ja elämäntavoista. Oikeus sosiaaliturvaan ja pääsy riittävien palveluiden piiriin ei saa olla riippuvaista yksilön osaamisesta, ominaisuuksista, asuinpaikasta tai muista taustatekijöistä, ja sosiaaliturvan syrjivät rakenteet tulee purkaa. Vihreä sosiaaliturva kohtelee kaikkia työn muotoja yhdenvertaisesti ja saattaa esimerkiksi yrittäjät, osa-aikatyötä tekevät, apurahatyöskentelijät ja muut epätyypillistä työtä tekevät sekä useasta eri lähteestä toimentulonsa kasaavat samalle viivalle osaksi yhteistä järjestelmää.

Köyhyyden vähentäminen ja ehkäiseminen on vihreän sosiaaliturvan ensisijainen tavoite. Hyvinvointivaltion onnistumisesta kertoo se, kuinka tasaisesti hyvinvointi jakautuu ja kuinka kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia kohdellaan. Taloudellinen epävarmuus heikentää ihmisen hyvinvointia ja osallistumismahdollisuuksia yhteiskunnassa. Riittävän toimeentulon turvaamisen lisäksi hyvinvointia lisäävän sosiaaliturvan tulee tukea yksilön omaa toimijuutta ja vähentää kokemusta järjestelmän aiheuttamasta nöyryytyksestä. Köyhyys on ennen kaikkea puutetta rahasta, mutta jo tunne köyhyydestä ja eriarvoisuudesta heikentää ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä. Siksi sosiaaliturvalla tulee myös hillitä varallisuuden ja tulojen polarisaatiota. Köyhyyden vähentämisessä perusturvaetuuksien riittävyyden merkitys korostuu suhteessa ansiosidonnaisiin etuuksiin. Lisäksi tulee puuttua pienituloisten suuriin menoeriin kuten asumisen hintaan, peruspalvelujen asiakasmaksuihin ja lääkemenoihin.

Vapautta ja itsenäisyyttä vahvistava sosiaaliturva kunnioittaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja omia valintoja. Vihreiden mielestä ihminen on merkityksellisyyttä hakeva aktiivinen toimija, jolla itsellään on paras tieto ja ymmärrys omista tarpeistaan ja voimavaroistaan. Yksilönvapautta vahvistava sosiaaliturvajärjestelmä ei nojaa byrokraattiseen valvontaan ja vastikkeellisuuteen, sillä ne lisäävät järjestelmän monimutkaisuutta ja kaventavat yksilön mahdollisuuksia valita omaan tilanteeseensa sopivimmat ratkaisut. Jäykät lokerot ja ehdot sosiaaliturvassa aiheuttavat resurssihukkaa ja hyvinvointitappiota, jos ne estävät ihmisten omaehtoisen toimeliaisuuden. Vihreä feministinen sosiaalipolitiikka nostaa heitä, joilla on olosuhteiden vuoksi heikommat lähtökohdat toimia yhteiskunnassa, sillä tosiasiallista vapautta ei ole ilman taloudellista turvaa. Jokaisella tulee olla oikeus asua paikassa, jossa on mahdollisuus tavoitella omien toiveiden ja tavoitteiden mukaista opiskelua ja työtä, siis myös kasvukeskuksissa. Vihreä sosiaaliturva pyrkii poistamaan kannustinloukkuja ja kannustaa ja helpottaa työn vastaanottamista aikuiselämän eri vaiheissa.

Selkeä ja elämää sujuvoittava sosiaaliturva on nykyaikainen ja joustava. Siinä missä nykyinen tilkkutäkkimäinen sosiaaliturva on monimutkainen, vihreä sosiaaliturva on käyttäjälleen yksinkertainen ymmärtää ja ennakoitava. Elämää sujuvoittava sosiaaliturva tarkoittaa myös etuuksien ja palvelujen riittävää saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Selkeä palvelumuotoilu sekä mekaanisen tiedonkäsittelyn automatisointi vähentää sosiaaliturvan alikäyttöä ja varmistaa, että kukaan ei jää edes hetkellisesti täysin tukiverkon ulkopuolelle. Samalla tulee varmistaa, että pitkällekin automatisoidussa etuuskäsittelyssä jäljelle jäävää harkinnanvaraisuutta ei ulkoisteta keinoälylle. Työn vastaanottamista ja toimeliaisuutta tulee tukea työtulojen ja tulonsiirtojen saumattomalla yhteensovittamisella ja mahdollistamalla eri työn muotojen, opiskelun ja yrittämisen yhdisteleminen vaivatta. Byrokratian vähentäminen vapauttaa yhteiskunnan resursseja tuottavampaan toimintaan, ja työnteon kannustavuuden varmistamisella edistetään järjestelmän taloudellista kestävyyttä.

Vihreä sosiaaliturvajärjestelmä on myös muutoskestävä. Se joustaa yhteiskunnan murrosten mukana ja toimii ihmisille reilun siirtymän turvaajana näissä muutoksissa. Virtaviivaisempi etuuskokonaisuus mahdollistaa järjestelmän säätämisen ja kehittämisen vastaamaan tulevia tarpeita ja resursseja nykyistä joustavammin ja nopeammin. Sosiaaliturvajärjestelmän on oltava myös taloudellisesti kestävä.

Sosiaaliturvan rahoittaminen nojaa lopulta kestävään julkiseen talouteen. Tässä ohjelmassa esitetyillä toimilla on erilaisia suoria, dynaamisia ja rakenteellisia vaikutuksia julkisiin menoihin. Tavoitteena on, että ohjelman toimenpiteet paitsi vähentävät ja ehkäisevät köyhyyttä, myös uudistavat taloutta ja työmarkkinoita. Samalla Vihreät ovat valmiita hyväksymään, että sosiaaliturvaan tehtävät parannukset voivat lisätä järjestelmän suoria kokonaiskustannuksia, jos muutoksilla on mahdollista lisätä ihmisten hyvinvointia. Hyvinvoivat ihmiset luovat hyvinvoivan yhteiskunnan ja tämä on perusta myös taloudellisen toimeliaisuuden ja kestävän taloudenpidon toteutumiselle.

Vihreiden sosiaaliturvamalli

Vihreiden sosiaaliturvamalli pohjautuu universaaliin ja vastikkeettomaan perustuloon. Perustuloon sisältyy perustulon perusosa 600 euroa, asuinkunnasta riippuvainen asumisosa 100-400 euroa sekä perustulon lapsikorotus 300 euroa. Perusturvaa voi täydentää perustulon päälle saatavalla syyperusteisella 300 euron osallisuusrahalla, johon voi saada sitä korottavan ansiosidonnaisen ansio- osan. Eläkeläiset saavat lisäksi perustulon eläkeläiskorotuksen, joka vastaa suuruudeltaan osallisuusrahan perusosaa. Kunnista tai hyvinvointialueilta saatava toimeentulotuki säilyy aidosti viimesijaisena tukena. Edellä mainitut summat ovat suuntaa antavia, sillä yksittäisten etuuksien tasoa tärkeämpää on perusturvan kokonaistaso. Mallissa perustulo ja osallisuusraha korvaavat suuren osan nykyisistä etuuksista säilyttäen tasapainon järjestelmän yksinkertaisuuden ja yksilöllisten elämäntilanteiden huomioimisen välillä.

Perusturvan eli perustasoisten etuuksien kokonaistasoa eri elämäntilanteissa tulee arvioida suhteessa kohtuullisen minimin viitebudjettiin, jossa arvioidaan ihmisarvoiseen elämään riittävää rahamäärää. Tällä perusteella Suomessa perusturvan nykyinen taso on liian alhainen. Ongelma tulee korjata korottamalla perusturvaa asumisen tuet huomioiden kohtuullisen minimin viitebudjetin mukaiselle tasolle, jolloin ilman työtuloja oleville ihmisille jää käteen kuukausitasolla mm. asuinpaikasta ja perhemuodosta riippuen keskimäärin 200 euroa nykyistä enemmän.

Jotta tukien ja etuuksien tosiasiallinen taso ei laske ajan myötä, tulee ne kaikki sitoa tarkoituksenmukaisiin indekseihin. Kytkökset matalien perusturvaetuuksien ja korkeampien ansiosidonnaisten etuuksien välillä tulee purkaa, jotta matalia perusturvaetuuksia voi korottaa muihin etuuksiin vaikuttamatta.

Vihreiden sosiaaliturvamalli välttää ihmisten lokerointia silloin, kun se ei ole olennaista tuen antamisen kannalta. Perustulon ja osallisuusrahan lisäksi erityisryhmiä ja erityistarpeista syntyviä kuluja tuetaan esimerkiksi vammaistuilla ja terveysmenojen tuilla. Työelämän ulkopuolella oleville aikuisille maksetaan eläkettä ja itsenäistymisen kynnyksellä oleville nuorille nuorisorahaa. Etuuksien ja palvelujen väliset kytkökset puretaan, jotta jokaisen on mahdollista saada tarpeidensa mukaisia sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluja riippumatta siitä, mitä etuuksia saa.

Etuuksien laskentaa ja teknisiä ominaisuuksia päivitetään vastaamaan nykyaikaa ja järjestelmä automatisoidaan mahdollisimman pitkälle tietojärjestelmien kuten tulorekisterin avulla. Kaikki tuet ja etuudet määritellään kuukausikohtaisina summina sen sijaan, että osa olisi arkipäiviin sidottuja. Käsitteet ja määritelmät esimerkiksi perhesuhteista harmonisoidaan etuuksien kesken sekä verottajan kanssa. Vihreiden tavoitteena on täysin yksilökohtainen etuusjärjestelmä, jossa aikuisten väliset elämäntilanteet eivät vaikuta etuuksien määräytymiseen tai summiin.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Sosiaaliturvan rahoitus ja työn verotus

Sosiaaliturva edustaa merkittävää osaa julkisesta kulutuksesta. Kun tavoitellaan köyhyyden poistamista ja eriarvoisuuden vähentämistä, julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden säilyttävä sosiaaliturvamenojen nousu on hyväksyttävää. Siksi kustannusneutraaliuden ei tule olla keskeinen tavoite sosiaaliturvauudistuksessa. Kuitenkin järjestelmän tulee olla taloudellisesti realistinen ja kestävä, ja menoja tulee aina verrata vaihtoehtoiskustannuksiin.

Etuuksien rahoitusta ei tule pääsääntöisesti sitoa tiettyihin veroihin, vaan verotusta tulisi tarkastella kokonaisuutena painottaen vähiten haitallisia veron muotoja tavoitellen järjestelmän rahoituksen, työn kannustimien ja tulonsiirtojen riittävän kohdentumisen tasapainoa. Vihreitä veroratkaisuja käsitellään tarkemmin muissa ohjelmissa. Järjestelmä, joka kannustaa työntekoon ja yrittämiseen ja vähentää esimerkiksi köyhyydestä johtuvia terveydenhuoltomenoja, auttaa vahvistamaan julkisen talouden kestävyyttä.

Jotta sosiaaliturvajärjestelmä voi tukea työn tekemistä ja sen vastaanottamista, on pidettävä huoli etteivät ansiotuloverotus, etuuksien leikkautuminen ja mahdollinen ansioiden ulosmittaus vie yhdessä liian suurta osuutta tulonlisäyksestä. Työtuloista käteen jäävän summan on oltava ennakoitava kaikissa tuloluokissa ja etuustilanteissa. Etuusjärjestelmän sujuvuutta parannetaan korvaamalla etuuksien tiukat tulorajat automaattisella ja tasaisella leikkautumisella tulojen noustessa. Kohtuullisen leikkautumisasteen hyödyntäminen on ensisijaisempi keino suojaosiin nähden, mutta suojaosia voidaan käyttää lyhyellä aikavälillä lisäämään pienituloisten käteen jääviä tuloja.

Tuloverotuksen läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta lisätään luopumalla erillisistä sosiaaliturvamaksuista lukuun ottamatta eläkemaksua. Tämä edellyttää nimellisten palkkojen uudelleenneuvottelua sekä verotettavien etuuksien tason tarkastelua, jotta nettotulo pysyy verouudistuksessa samana.

Ansiotulojen verotuksen byrokratiaa vähennetään ottamalla käyttöön kansalaisen verotili. Sen avulla työnantaja tai yrittäjä maksaa pelkän bruttopalkan palkansaajan verotilille, josta verottaja automaattisesti perii palkansaajan tai yrittäjän ennakkoverot, minkä jälkeen nettopalkka maksetaan tulonsaajan tilille. Nykyisellään joitain etuuksia verotetaan, kun toiset ovat verottomia. Järjestelmän selkeyttämiseksi muutetaan kaikki etuudet verottomiksi työeläkkeitä lukuunottamatta.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Työn eri muodot ja yrittäjyys

Erilaisia työn muotoja kohdellaan nykyään eri säännöillä sosiaaliturvassa, mikä monimutkaistaa ja eriarvoistaa järjestelmää. Esimerkiksi jotkut työn muodot ja työntekijäryhmät ovat tällä hetkellä työttömyys- ja eläketurvan ulkopuolella. Vihreät haluavat poistaa työn muotojen raja-aidat saattamalla kaiken ansiotyön yhtenäisen sosiaaliturvan piiriin. Näin esimerkiksi yrittäjät, itsensätyöllistäjät ja freelancerit saavat saman turvan kuin palkansaajatkin, ja yksilön toimeentulo ei vaarannu, vaikka yhdistelisi erilaisia töitä. Tätä mallia kutsutaan myös nimellä yhdistelmävakuutus.

Kun kaikki työ on sosiaaliturvan piirissä samoilla säännöillä, alivakuuttaminen ei ole enää mahdollista. Näin myös työsuoritteita välittävässä alustataloudessa toimivien itsensätyöllistäjien asema paranee. Yrittäminen tai yrityksen perustaminen ei saa olla este yhtenäisten etuuksien saamiselle.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Perustulo

Perustulo on universaali etuus, joka maksetaan automaattisesti kaikille Suomen sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille sekä itsenäisesti asuville alaikäisille. Perustulon maksatus on automatisoitu, eikä sitä tarvitse erikseen hakea. Se täydentää näin matalia työtuloja saumattomasti. Perustulon avulla voidaan kompensoida esimerkiksi ilmastotoimien johdosta nousevia kulutusveroja myös heidän kohdallaan, joiden tuloverotusta ei ole mahdollista laskea enää alemmas.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulo koostuu perusosasta sekä asumisosasta ja perustulon lapsikorotuksesta. Eläkeläiset saavat lisäksi perustulon eläkeläiskorotuksen. Perustulon perusosa on 600 euroa kuukaudessa, ja summa on jokaiselle täysi-ikäiselle yhtä suuri asuinkunnasta tai muista tekijöistä riippumatta. Perustulo korvaa nykyisen perustoimeentulotuen ja nykyiset asumistuet. Näiden lisäksi nykyinen lapsilisä lakkautetaan ja perustuloon sisällytetään perustulon lapsikorotus. Vihreiden mallin mukainen perustulo on ns. osittainen perustulo, sillä se ei korvaa kaikkea sosiaaliturvaa.

Perustulo on veroton etuus, joka voidaan toteuttaa kiinteän perustulon tai negatiivisen tuloveron mallina. Kiinteän perustulon mallissa perustulon täysi summa maksetaan ihmiselle 1-2 kertaa kuukaudessa hänen ansiotuloistaan riippumatta, eli ilman tuloharkintaa. Negatiivisen tuloveron mallissa perustuloa maksetaan vain niiltä kuukausilta, joilta ansiotulot jäävät alle tietyn rajan. Tämän rajan ylittävistä tuloista maksetaan ansiotuloveroa, kun taas kiinteän perustulon mallissa veroa maksetaan jo pienistä tuloista. Molemmissa malleissa käteen jäävä tulo ja todellinen veroprosentti ovat samat. Negatiivisen tuloveron malli edellyttää tulorekisterin hyödyntämistä.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Perustulon asumisosa ja yleinen asumistuki

Asumiseen liittyvien tukien tarkoitus on huomioida pienituloisten asumismenoja ja kompensoida asumiskustannusten alueellisia eroja. Itse korkeita asumiskustannuksia hillitään ensisijaisesti riittävällä asuntotuotannolla.

Perustulon asumisosa on alueellisesti vaihteleva osa perustuloa, joka huomioi ja tasoittaa maan sisäisiä eroja asumisen ja liikkumisen kustannuksissa. Asumisosa on perustulon osana jokaiselle samassa kunnassa asuvalle yhtä suuri riippumatta yksilön toteutuneista asumiskustannuksista. Näin sosiaaliturva ei ohjaa asumisvalintoja vaan mahdollistaa asumisjärjestelyjen optimoinnin yksilön oman harkinnan mukaan. Jotta kunnilla on kannuste huolehtia riittävästä asuntotarjonnasta, tulee osa asumisosan kustannuksista kunnan maksettavaksi. Kasvukeskuksille siirtyvä maksupaine tulee kompensoida uudistamalla kuntien valtionosuusjärjestelmää. Asumisosan taso on sidottu kunnan asumiskustannuksia seuraavaan indeksiin. Kotitaloudessa asuvat lapset nostavat asumisosan määrää, ja vuoroasuvat lapset huomioidaan täysimääräisesti kaikkien huoltajien asumisosassa.

Koska toteutuneista asumiskustannuksista riippumaton asumisosa tukee samalla summalla myös heitä, joilla asumiskustannukset ovat matalat, tulee perustulon asumisosa ottaa käyttöön vasta kun omistusasumisen verotuksellinen hyöty huomioidaan esimerkiksi kiinteistöveron korotuksella tai asuntotuloveron käyttöönotolla tai vastaavalla tavalla osana asumisosan laskentaperusteita.

Ennen siirtymistä perustuloon tulee yleinen asumistuki muuttaa yksilökohtaiseksi, jolloin ruokakunnan muiden jäsenten tulot eivät vaikuta tuen määrään. Tällöin yksilökohtainen enimmäisasumismeno saadaan jakamalla ruokakunnan koon mukainen enimmäisasumismeno ruokakunnan aikuisten kesken huomioiden lapset huoltajien osuudessa.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Perustulon lapsikorotus ja nuorisoraha

Lapsilisä Suomessa on universaali vastikkeeton etuus, jolla tuetaan lapsen hoitamisen ja kasvattamisen kuluja. Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulon lapsikorotus sisältyy huoltajien perustuloon 300 euron suuruisena lisänä per lapsi. Summalla on tarkoitus kattaa lapsen elatus ja se maksetaan yhdelle tai jaetusti useammalle huoltajalle osana näiden perustuloa.

Nuoren itsenäistymistä ja taloustaitojen opettelua tuetaan siirtämällä portaittain 15 ikävuodesta eteenpäin osa lapsilisästä tai perustulon lapsikorotuksesta nuorelle itselleen nuorisorahan muodossa. Omillaan asuvalle alaikäiselle maksetaan perustulon lapsikorotuksen tai nuorisorahan sijaan täyttä perustuloa samoin ehdoin kuin aikuiselle.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Osallisuusraha

Jotta perusturva olisi tasoltaan riittävän korkea, tulee Vihreiden sosiaaliturvamallissa universaalin perustulon päällä vielä toistaiseksi säilyttää syyperusteinen perusturvaetuus. Vihreiden mallissa tätä etuutta kutsutaan osallisuusrahaksi. Syyperusteisen osallisuusrahan avulla voidaan kohdentaa tukea perustuloa paremmin erilaisissa elämäntilanteissa kuten työttömyyden, opiskelun, alentuneen työkyvyn tai sairauden kohdalla.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulo ja osallisuusraha yhdessä korvaavat useimmat nykyiset syyperusteiset perusturvaetuudet kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan ja sairauspäivärahan, kuntoutustuen sekä näihin kytköksissä olevat ansiosidonnaiset osat kuten ansiopäivärahan. Osallisuusrahaa saavat myös opiskelijat ja osaamistaan täydentävät, jolloin erillisestä opintotuesta ja opintolainajärjestelmästä voidaan luopua kotimaassa opiskelevien osalta. Vanhempainpäivärahat säilyvät omina etuuksinaan.

Tuen tarpeen syystä riippumatta osallisuusraha on aina samansuuruinen ja se koostuu perusosasta sekä ansiosidonnaisesta ansio-osasta. Työtulojen myötä osallisuusraha leikkautuu tulorekisteriä hyödyntäen automaattisesti siten, että työnteon kannustavuus säilyy. Ansio-osaan on automaattisesti oikeutettu, jos etuuden hakemista edeltää työssäoloehdon täyttävä työllisyysjakso.

Kuten nykyäänkin syyperusteisia etuuksia, osallisuusrahaa haetaan erikseen, ja tuen saamisen perusteena toimii yksi tai useampi elämäntilanteeseen liittyvä syy. Toisin kuin nykyään, etuuden syyperusteena voidaan huomioida useamman samanaikaisen elämäntilanteen yhdistelmä. Oikeus osallisuusrahaan alkaa täysi-ikäisenä, kun oikeus perustulon lapsikorotukseen ja nuorisorahaan lakkaa.

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Ansioturva

Ansiosidonnainen turva tasaa äkillistä tulonmenetystä, esimerkiksi työttömyyden tai sairauden kohdatessa, huomioiden tulonmenetystilannetta edeltävän tulotason. Ansioturva mahdollistaa tulotason kohtalaisen säilymisen lyhyiden tulottomien jaksojen aikana, jolloin menoja on vaikea karsia nopeasti, ja toisaalta antaa aikaa sopeuttaa menotasoa olosuhteen pitkittyessä.

Nykyinen ansiosidonnainen työttömyystuki asettaa palkansaajat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuuluvatko nämä työttömyyskassaan vai ei. Lisäksi yrittäjät ja muut epätyypillistä työtä tekevät ovat eriytetty omiin vakuutusjärjestelmiinsä. Ongelma tulee korjata myöntämällä ansioturva kaikille ansiotulon saajille, jos etuuden hakemista edeltää työssäoloehdon täyttävä työllisyysjakso. Työssäoloehto ja ansioturvan taso määritellään jatkossa työtulojen perusteella (ns. euroistaminen) ja kaikki veronalaiset ansiotulot työn muodosta riippumatta huomioidaan yhtäläisesti, jolloin palkkatyön, apurahan ja yrittäjätulon yhdistäminen ei ole ongelma. Sama periaate koskee kaikkia ansiosidonnaisia etuuksia kuten työttömyystukea, sairauspäivärahaa ja vanhempainpäivärahoja.

Ansioturvan taso ja kesto määrittävät turvan toimivuuden ja samalla järjestelmän kustannukset. Liian matala turvan taso voi synnyttää lisävakuutusjärjestelmiä, jotka hajauttavat yhteistä sosiaaliturvaa.

Toisaalta ero perusturvan ja ansioturvan välillä ei voi olla niin suuri, että järjestelmän sosiaalinen oikeutus katoaa. Nykyään ansioturvan taso on kytketty laskennallisesti perusturvan tasoon, jolloin perusturvan nostamiseen käytettyä rahaa valuu ansioturvan kustannuksiin. Tämän vuoksi tulee poistaa tämä ns. kaksoiskytkös, jotta on mahdollista tehokkaasti parantaa perusturvaa.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa ansiosidonnaista turvaa voi saada osana osallisuusrahaa, vanhempainpäivärahoja, saattohoitorahaa ja sururahaa näiden etuuksien perustasoa korkeampana ansio- osana.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Sosiaaliturva eri tilanteissa

Siirtymässä kohti Vihreiden sosiaaliturvamallia on tärkeää kehittää nykyisiä syyperusteisia etuuksia ja sosiaalipolitiikkaa myös lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä perustulo ja osallisuusraha korvaavat suuren osan nykymuotoisista syyperusteisista etuuksista. Samalla jatkossakin tarvitaan yksilöllisiin erityistarpeisiin vastaavia tukimuotoja.

Työttömyys

Työttömyyden kohdatessa jokaisella on oltava oikeus riittävään toimeentuloon. Vihreille on työttömyysturvajärjestelmässä tärkeää painottaa ihmislähtöisyyttä ja työttömän omaa toimijuutta valvonnan ja sanktioiden sijaan. Työttömyysetuuksien lisäksi tukea tarvitsevalle tulee tarjota asiakaslähtöisiä palveluja hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Palveluihin tulee olla riittävät resurssit koko maassa. Järjestelmän tulee tunnistaa tilanteet, joissa työttömän terveyden tai voimavarojen kannalta häntä ei voi velvoittaa työn hakemiseen tai tekemiseen. Pitkäaikaistyöttömyys on merkittävä riski köyhyydelle ja terveysongelmille, eivätkä pitkäaikaistyöttömät saa jäädä unohdetuksi ihmisryhmäksi. On pidettävä huoli, että pitkäaikaistyöttömät eivät joudu sinnittelemään pitkäaikaisesti sellaisten sosiaaliturvaetuuksien varassa, jotka eivät vastaa heidän tarpeisiinsa. Heille on mahdollistettava nopea pääsy kuntoutukseen, työkokeiluihin ja täsmätyökykyisten palveluihin sekä etsittävä reittejä takaisin työelämään.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Opiskelu

Vihreiden mielestä myös opiskelijalle kuuluu riittävä toimeentulo. Vihreiden sosiaaliturvamallissa opiskelijoiden sosiaaliturva saatetaan samalle tasolle muiden työikäisten kanssa luopumalla erillisestä opintotuesta ja tuomalla opiskelijat perustulon ja osallisuusrahan piiriin.

Opiskelijan tulee voida halutessaan keskittyä opiskeluun ilman turvautumista opintolainaan. Samalla järjestelmän tulee mahdollistaa opiskelun ja työn yhdistäminen. Joustava sosiaaliturva on jatkossa yhä tärkeämpää, kun tavoitellaan elinikäistä oppimista, jossa ihmiset täydentävät osaamistaan uran aikana ja yhdistelevät yksilöllisesti eri toimeliaisuuden muotoja. Elinikäinen oppiminen lisää ihmisten yhdenvertaisuutta edistämällä ihmisten sosiaalista liikkuvuutta.

Lyhyellä aikavälillä opiskelijoiden toimeentuloa tulee parantaa nostamalla opintorahan tasoa, sillä yhdessä yleisen asumistuen kanssa se ei riitä kattamaan opiskelijan elinkustannuksia. Lisäksi opiskelun ja työnteon yhdistämistä tulee selkiyttää muun muassa korvaamalla vuositulorajat tasaisella etuuden leikkautumisella työtulojen myötä.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Vanhemmuus ja huoltajuus

Lapsiköyhyys on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Sillä on tutkimusten mukaan pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämään kuten terveyteen ja tulevaisuuden koulutustasoon. Sosiaaliturvauudistuksessa on torjuttava erityisesti lapsiköyhyyttä, mutta samalla on huolehdittava, että myös huoltajille itselleen tarkoitetut tuet ovat reiluja ja tasa-arvoista vanhemmuutta tukevia.

Perheet ovat moninaisia, mikä tulee huomioida myös sosiaaliturvassa. Jokaisella lapsella tulee olla subjektiivinen oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen, minkä myötä voidaan luopua työnteon kannusteita heikentävistä varhaiskasvatusmaksuista.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä

Vammaisuus

Vammaisperusteisten tukien tarkoituksena on varmistaa jokaisen ihmisen perusoikeuksien ja ihmisarvoisen elämän toteutuminen täysimääräisesti, riippumatta toimintakykyrajoitteen tai vamman luonteesta. Vammaisuuteen liittyvät erityistarpeet tulee huomioida sosiaaliturvajärjestelmässä ilman yksilölle koituvaa ylimääräistä vaivaa tai huolta.

Vammaisperusteisten tukien on oltava ihmislähtöisiä ja palveluiden on perustuttava kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Palveluiden ja rahallisen tuen on toimittava saumattomasti keskenään ja avun ja tuen saannin tulee perustua yksilölliseen tarpeeseen riippumatta vamman laadusta ja diagnoosista. Kelan kuntoutuspäätösten tulee olla yksilöllisiä ja huolellisesti perusteltuja, ja erityisesti hylkäävien päätösten yhteydessä on tarjottava riittävää palveluohjausta ja neuvontaa.

Silloin kun vammaisella henkilöllä on vähän tai ei ollenkaan työtuloja, hän voi Vihreiden sosiaaliturvamallissa saada perustulon lisäksi osallisuusrahaa tai eläkettä. Vammaisperusteisilla tuilla taas tuetaan vammaisen osallistumista yhteiskuntaan ja korvataan vammaiserityisiä kuluja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Sairastaminen, kuntoutus sekä terveydenhoitokulut

Jokaisen toimeentulo on turvattava inhimillisesti sairauden aikana ja silloin kun toimintakyky on joko hetkellisesti tai määrittelemättömäksi ajaksi alentunut. Sosiaaliturvajärjestelmän on toimittava niin, että sairaudesta toipuva voi yksilöllisen tilanteen mukaan keskittyä täysimääräisesti toipumiseen. Samalla järjestelmän tulee helpottaa esimerkiksi täsmätyökykyisten ja omaishoitajien mahdollisuutta työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämiseen. Omaishoitajuus ei saa muodostua esteeksi palveluiden piiriin pääsylle niin hoidettavalle kuin hoitajallekaan. Sujuvoitetaan ja yksinkertaistetaan sairauspäivärahan ja osasairauspäivärahan monimutkaisia ehtoja kautta linjan.

Sairauteen ja terveydenhoitoon voi liittyä myös pitkäaikaisia tai pysyviä kuluja. Merkittävä köyhyyttä ja etenkin eläkeläisköyhyyttä lisäävä ongelma on korkeat terveydenhoito- ja lääkekulut. Tähän tulee puuttua muun muassa alentamalla näiden kulujen omavastuuosuuksia, lisäämällä asiakasmaksujen perimättä jättämistä ja ottamalla käyttöön henkilön terveysmenojen yhdistetty maksukatto olemassa olevien kuluerityisten kattojen päälle.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Eläkkeet

Eläkkeet ovat olennainen osa hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa, joka kuuluu jokaiselle. Eläkejärjestelmä takaa riittävän toimeentulon myös siinä elämänvaiheessa, kun ihminen on saavuttanut eläkeiän tai työkykyä ei ole. Kelan maksamat eläkkeet sekä työeläke ovat osa julkista sosiaaliturvaa ja siten niitä tulisi kehittää samojen periaatteiden mukaan kuin muutakin sosiaaliturvaa

Eläkejärjestelmän haasteena ovat korkeat ja nousevat menot johtuen heikentyneestä huoltosuhteesta, elinajan pidentymisestä sekä työeläkejärjestelmän riittämättömästä rahastoinnista. Työeläkemenoja on ollut poliittisesti vaikeaa sopeuttaa johtuen tulkinnasta, että työeläke kuuluu omaisuudensuojan piiriin. Tulkinta on ongelmallinen koska se on mahdollistanut työeläkkeiden erityiskohtelun verrattuna muuhun sosiaaliturvaan. Toisaalta omaisuudensuojatulkinta antaa tuleville ansioeläkkeille suojaa poliittisilta muutoksilta ja turvaa eläkkeen eksportoimisen eli maksatuksen ulkomailla asuvalle eläkeläiselle. Eläkejärjestelmän kasvava ja nuorempiin polviin kohdistuva rahoituspaine on ongelma sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

Eläkejärjestelmä tarvitsee pitkän aikavälin uudistuksen, jolla hillitään järjestelmän kustannuksia, lisätään sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja parannetaan pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa. Palkkatöissä ja yrittäjänä työskennelleiden eläkkeet tulee yhtenäistää. Uudistuksella tulee lisäksi helpottaa eläkeläisten työntekoa ja laskea eläkkeellä tehdyn työn verotusta. Keskeistä eläkejärjestelmän legitimiteetille on sen vakaus ja luotettavuus.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa eläke koostuu perustulosta ja ansioeläkkeestä. Jokainen työuralla ansaittu euro kasvattaa ansioeläkettä ja käteen jäävää eläkettä. Eläkkeellä ihminen saa perustuloa kuten työelämässä ollessaan, mutta korotettuna perustulon eläkeläiskorotuksella. Perustulo korvaa nykyiset Kelan maksamat eläkkeet eli kansaneläkkeen ja takuueläkkeen. Koska eläkeläisen perustulo sisältää myös asumisosan, ei jatkossa tarvita eläkkeensaajan asumistukea kuten ei yleistä asumistukeakaan.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Ansioeläke

Ansioeläke viittaa työuran aikaisiin ansiotuloihin perustuvaan eläkkeen osaan, jonka tarkoitus on ansioturvan tavoin pehmentää muutoksia tuloissa työuran jälkeen. Ansioeläke on nykyään hoidettu ansiosidonnaisen työeläkkeen avulla. Vaikka työeläkejärjestelmän omaisuudensuojatulkintaan liittyy ongelmia, poliittisista syistä ja järjestelmän vakauden kannalta on järkevintä kehittää olemassa olevaa työeläkejärjestelmää ottaen huomioon perustulon käyttöönotto myös eläkeläisille.

Vihreiden sosiaaliturvamallissa työeläke maksetaan eläkeläisen perustulon päälle. Koska mallissa nimellinen työeläke säilyy samana, vaikka sen pohjalle maksetaan lisäksi perustuloa, tulee työeläkkeen verotusta nostaa, jotta eläkeläisen käteen jäävä tulo olisi karkeasti nykyistä vastaava. Koska nimellinen työeläke ei muutu, työeläkemaksua ei ole mahdollista pienentää. Eläkemenoja voidaan kuitenkin hillitä verottamalla työeläkkeitä. Yrittäjät ja muut veronalaista ansiotuloa saavat tulee ottaa mukaan yhteiseen työeläkejärjestelmään. Kaikille kuuluu eläke samoilla ehdoilla ja laskentaperusteilla.

Jotta työeläkejärjestelmän rahoitus olisi kestävällä pohjalla ja eläkemaksua ei tarvitsisi enää myöhemmin nostaa merkittävästi, tarvitaan automaattinen eläkemaksun vakautusmekanismi, jonka tavoitteena on säilyttää eläkemaksutaso vakaana pitkälle tulevaisuuteen. Mekanismi automaattisesti laskee tai nostaa eläkemaksuja riittävälle tasolle huomioiden tekijöitä kuten elinajanodote, syntyvyys, maahanmuutto, eläkesijoitusten tuotto sekä työllisyys- ja taloustilanne. Mahdolliset tarpeelliset tasonkorjaukset tulee tehdä oikea-aikaisesti, jotta tulevat sukupolvet eivät joudu maksamaan suurempaa osuutta työeläkekustannuksista.

Työeläkemaksuun liittyvää hallintoa kevennetään automatisoimalla sen maksatus kansalaisen verotilin avulla. Verottaja ohjaa eläkemaksun oikealle eläkelaitokselle. Jotta suuri eläkerahastovarallisuus ei olisi vain yhden tahon sijoituspäätösten käytössä, tulee eläkevarojen hallinnointi olla hajautettua. Sijoituksissa tulee olla riittävästi hajautusta kansainvälisesti ja vakavaraisuussääntöjen tulee mahdollistaa nykyistä korkeamman tuottotavoitteen samalla, kun nostetaan sijoitusten vastuullisuusvaatimuksia.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Toimeentulotuki

Toimeentulotuki on sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen taloudellinen tuki, johon jokaisella on oikeus mikäli tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.

Vihreiden tavoitteena on palauttaa toimeentulotuki takaisin tosiasiallisesti väliaikaiseksi ja viimesijaiseksi tueksi, mitä se ei tällä hetkellä monelle ole. Tämä on tärkeää etenkin, koska se on tukimuotona raskas ja byrokraattinen. Tärkein keino vähentää viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta on korottaa ensisijaisempia perusturvaetuuksia, jotta toimeentulotukea ei tarvitse enää käyttää perusturvan täydentäjänä. Toimeentulotukea uudistettaessa on huolehdittava, ettei toimeentulotuki rahallisena etuutena heikenny eivätkä ihmisten perustuslailliset oikeudet etuuden saamiseen vaarannu. Toimeentulotuen monimutkaisuuden vuoksi erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevilla ryhmillä on oltava oikeus hakemiseen liittyvään neuvontaan.

Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen saamisen yhteydessä sosiaalityön tulee tarjota myös muuta tukea ja palveluja asiakkaan tilanteen parantamiseksi. Samalla palveluja tulee kohdentaa tarkoituksenmukaisesti, eikä esimerkiksi elämäntilanteen kartoitusta pidä velvoittaa niiltä asiakkailta, jotka ovat perustoimeentulotuen piirissä vain täydentääkseen matalaa perusturvaa. Kelan, kuntien ja hyvinvointialueiden välistä yhteistoimintavelvoitetta on vahvistettava, jotta asiakkaiden toimeentulotukitilanne ratkaistaan yhdenvertaisesti koko maassa vaivatta ja ilman luukulta luukulle pallottelua.

Kelan myöntämä perustoimeentulotuki korvautuu Vihreiden sosiaaliturvamallissa perustulolla, jonka perusosan taso on nykyistä toimeentulotuen perusosaa korkeampi. Näin kunnan tai hyvinvointialueen myöntämä harkinnanvarainen toimeentulotuki jää aidosti viimesijaiseksi tueksi. Tämä ratkaisee nykyisen ongelman, jossa toimeentulotukea voi joutua hakemaan kahdelta eri taholta, minkä vuoksi tilanteen selvittämiseen voi kulua kohtuuttomasti aikaa.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Perustoimeentulotuen korjaussarja

Perustoimeentulotuen korjaussarja on paketti toimenpiteitä, jotka parantavat merkittävästi perustoimeentulotuen saajien oikeusturvaa ja toimeentulon varmuutta jo lyhyellä aikavälillä. Koska perustoimeentulotuki on tärkeä viimesijainen etuus, sen korjaukset ja parannukset tulee aloittaa viipymättä.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Oikeusturva

Oikeusturva tarkoittaa hyvän hallinnon toteutumista ja se on edellytys kansalaisten sosiaalisten oikeuksien toteutumiselle. Oikeusturvan ja oikeusvaltion kehittäminen linkittyy keskeisesti yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän oikeudenmukaisuuteen. Sosiaaliturvauudistusten edetessä tulee tukien oikeudenmukaiseen käsittelyyn ja sosiaaliturvaan liittyviin tukipalveluihin kiinnittää enemmän huomiota.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Kansaneläkelaitos

Kansaneläkelaitos eli Kela on merkittävä yhteiskunnallinen instituutio, jolla on paljon itsenäistä valtaa ja vastuuta suomalaisten sosiaaliturvan toteutumisessa. Kelan toiminnan on oltava läpinäkyvää ja asiakaslähtöistä. Kela koko yhteiskunnan kattavana toimijana voi osaltaan vauhdittaa yhteiskunnan digitalisaatiota ja sitä, että yhteiskunta vastaa entistä paremmin kansalaisten sosiaaliturvatarpeisiin.

Sosiaaliturvan hallinnan ja maksatuksen keskittäminen Kelalle turvaa sosiaaliturvan saavutettavuutta ja ihmisten oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta, eikä vastuuta näistä toiminnoista ole tarkoituksenmukaista hajauttaa alueellisille toimijoille nykyistä enempää.

Kelan soveltamisohjeissa korostetaan yksilöllistä kokonaisharkintaa ja päätöksiä asiakkaiden eduksi. Tämän tulee entistä vahvemmin näkyä myös käytännössä. Etuuspäätöksissä tulee rutiininomaisesti huomioida asiakkaan ongelmien ennaltaehkäisy ja päätöksien pitkäaikaiset vaikutukset asiakkaan hyvinvointiin. Etuuspäätöksiin liittyvissä kiista- ja ongelmatilanteissa Kelan tulee nojata vahvemmin itseoikaisukäytäntöihin ja asiakkaan tilanteen syvempään perehtymiseen ennen asian lähettämistä sosiaaliturvanmuutoksenhakulautakuntaan.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Velkaantuminen ja sosiaalinen luototus

Vihreiden periaatteena on, ettei kenenkään pidä ajautua toivottomaan ahdinkoon esimerkiksi velan tai riippuvuuden takia. Koskaan ei saa syntyä tilannetta, josta ei löydy ulospääsyä. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee omalta osaltaan pitää tästä huoli.

Sosiaaliturvajärjestelmä voi pahimmillaan syventää ylivelkaantuneisuudesta syntyviä haasteita, ja ylivelkaantuminen voi puolestaan lisätä sosiaalitukien tarvetta. Tästä syystä sosiaaliturvan kokonaisuudistus ei ole kokonainen ilman samanaikaisia toimenpiteitä ylivelkaantumisen torjuntaan ja ylivelkaantuneiden auttamiseen.

Tärkeimpänä toimenpiteenä tulee ottaa Kelan hallinnoima sosiaalinen luototus kiinteäksi osaksi suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Sosiaalista luototusta ei kuitenkaan saa käyttää välineenä hivuttaa lainapainotteisuutta osaksi sosiaaliturvaa, vaan luototuksen tarkoituksen on oltava yksityishenkilöiden taloudellisen tilanteen kriisiytymisen ehkäisy tai jo syntyneen kriisin korjaaminen.

Toimenpiteet lyhyellä aikavälillä:

Toimenpiteet pitkällä aikavälillä:

Liite Vihreiden sosiaaliturvaohjelmaan 2022

Sosiaaliturvan parannuspaketti tulevalle hallituskaudelle

Tässä liitteessä Vihreät esittää keinoja, joilla sosiaaliturvajärjestelmän ongelmia voidaan ratkoa tulevan hallituskauden aikana. Samalla otetaan askelia kohti perustuloa. Toimien yhteenlaskettu hinta on noin 500-600 miljoonaa euroa.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme on aikojen saatossa kasattu tilkkutäkki, josta sen käyttäjä ei saa selkoa. Se ei taivu muuttuviin elämäntilanteisiin ja tuuppaa ihmisiä monenlaisiin kannustinloukkuihin. Nyt kun sote-uudistus on tehty, on aika siirtää katseemme sosiaaliturvan uudistamiseen.

Sosiaaliturvan tehtävä on nostaa ihmisiä pois köyhyydestä ja toimia turvaverkkona, kun elämäntilanteet muuttuvat äkisti. Koronapandemia ja fossiilisten polttoaineiden hinnanheilahtelut ovat osoittaneet, että elämme ajassa, jossa muutokset elinkustannuksiin voivat heitellä nopeastikin. Kun rakennamme hiilineutraalia hyvinvointivaltiota, tulee meidän huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana, ja että sosiaaliturvajärjestelmämme on joustava ja mahdollistaa reagoinnin äkillisiin muutoksiin.

Vihreät esittää uutena sosiaaliturvan osana 200 euron takuutuloa, joka kohdentuisi kaikille sosiaaliturvan piirissä oleville täysi-ikäisille. Takuutulo parantaisi merkittävästi edunsaajien mahdollisuutta tehdä töitä. Takuutulo vähenisi ansiotulojen myötä, jolloin takuutulo täydentäisi hyvin matalia tuloja. Takuutulo olisi askel kohti universaalia perustuloa.

Takuutulo nostaisi 10 000 ihmistä toimeentulotuen piiristä. Uudistus parantaisi myös merkittävästi nuorten ja opiskelijoiden toimeentuloa. Myös opintotuen osalta on syytä purkaa tarpeetonta byrokratiaa poistamalla opintotuen kaksiportaisuus. Jokainen euro opiskelijoiden toimeentulon parantamiseen auttaa myös opiskelijoiden mielenterveyskriisin ratkaisemisessa.

Takuutulon pohjalta voitaisiin jatkossa luoda erillinen työkalu äkillisten yhteiskunnallisten muutosten varalle. Työkalu olisi kohdennettavissa niin alueellisesti kuin määrällisestikin ja sen avulla voitaisiin vastata esimerkiksi äkillisiin energian hinnan nousuihin tai pandemiatilanteisiin.

Sosiaaliturvaa tulee myös kehittää yksinkertaisemmaksi, virtaviivaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi. Käsitteistöä tulee yhtenäistää ja automatisaatiota lisätä. Lisäksi perusturvaa tulee nostaa asteittain 100 eurolla niin, että 50 euron korotus tehtäisiin jo mahdollisimman pian. Perusturvan riittämätön taso näkyy jo nyt siinä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden maksut voivat muodostua hoidon esteeksi, jolloin ihmisten ongelmat syvenevät.

Myös opintorahaa tulee korottaa, jotta opiskelijat voisivat keskittyä opintoihin. Myös opintotuen osalta on syytä purkaa tarpeetonta byrokratiaa poistamalla opintotuen kaksiportaisuus. Jokainen euro opiskelijoiden toimeentulon parantamiseen auttaa myös opiskelijoiden mielenterveyskriisin ratkaisussa.

Myös perheiden saamia tukia on syytä kehittää paremmin tämän päivän tarpeita vastaaviksi. Niihin kuuluvat niin omaishoitajan tuen korottaminen kuin lapsilisän porrastuminen suoraan nuorelle maksettavaksi nuorisorahaksi. Uudenlaista yhteisöllisyyttä tukisi myös isovanhemmille annettu mahdollisuus isovanhempainvapaaseen eli osallistua perhevapaiden pitämiseen ansiosidonnaisen turvin. Taiteilijoille ja urheilijoille kuuluu asianmukaiset eläkkeet. Siksi taiteilija- ja urheilijaeläkkeitä on lisättävä.

Näillä toimilla haluamme ottaa seuraavalla hallituskaudella askeleita kohti vihreää sosiaaliturvajärjestelmää, joka tarjoaa ihmisille turvaa muuttuvassa maailmassa.

Toimet tulevalla hallituskaudella

Yksityiskohtaisempia vihreän sosiaaliturvan periaatteita ja nykyjärjestelmän korjaustoimia kuvataan itse ohjelmassa.