Politiikassa ei ole mitään hävettävää! - Vihreiden demokratiaohjelma

Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 25.11.2012

Johdanto

Vihreiden demokratiakäsityksen mukaan valta kuuluu kaikille, ei ainoastaan täysi-ikäisille kansalaisille, jotka pääsevät ajoittain äänestämään. Tavoitteena on, että jokainen voi kantaa vastuuta yhteiskunnasta ja ympäristöstä, osaa vaatia ja käyttää valtaa ja kokee olevansa osallinen itseään ja yhteiskuntaa koskevaan päätöksentekoon.

Vallanpitäjillä on aina todistusvastuu oman valtansa oikeutuksesta, ei kansalla, jolle valta päättää kaikista omista asioistaan lähtökohtaisesti kuuluu. Edustuksellisen demokratian rinnalle tarvitaan suoraa ja osallistuvaa demokratiaa.

Yhteiskunnallisessa vallankäytössä toisilla on käytännössä enemmän valtaa kuin toisilla. Tulonsiirroilla ja hyvillä demokraattisilla rakenteilla haluamme jakaa niin rahaa kuin valtaakin ihmisten tasavertaisuutta parantavalla tavalla. Erityisesti talouspoliittinen päätöksenteko on karkaamassa yhä kauemmas kansalaisten ulottumattomiin.

Demokratiaohjelmassa haarukoidaan käytännöllisiä tapoja lisätä ihmisten

vaikutusmahdollisuuksia valmisteluun ja päätöksentekoon. Julkisen vallan avoimuuden ja hyvän hallinnon lisäksi tärkeää myös on arkinen yhteisöllisyyden kokemus, joka vahvistaa vastuuntuntoamme ympärillä olevasta yhteiskunnasta ja antaa voimia parantaa maailmaa.

Demokratian toteutumisen edellytyksiä ovat poliittisten perusoikeuksien ja kansalaisoikeuksien lisäksi myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, joiden toteutumisesta linjataan useissa vihreiden ohjelmissa, kuten yhdenvertaisuusohjelmassa ja eriarvoisuusohjelmassa.

Vihreät suhtautuvat avoimesti uusiin ja erilaisiin demokratiamalleihin, kuten joustavaan demokratiaan, jonka uusi teknologia voisi mahdollistaa. Demokratia on prosessi: sitä tulee jatkuvasti kehittää

Demokraattinen toimintakulttuuri

Vuosikymmenten saatossa syntyneet hyväveliverkostot ja vaalirahajärjestelyt ovat viime vuosien aikana alkaneet paljastua. Vihreät edustavat ylpeästi uutta, avointa poliittista kulttuuria. Siksi valmistelu ja päätöksenteko voidaan siirtää ulos tunkkaisista kabineteista päivänvaloon kansalaisten keskusteltavaksi. Koska kaikki viisaus ei asu puolueissa, kansalaisille on turvattava myös mahdollisuus suoraan osallistumiseen.

Avointa valmistelua ja prosessia voidaan kuvata vaikka seuraavalla kuvitteelliseen Kettupuistoon sijoittuvalla esimerkillä.

Suljetussa byrokraattisessa mallissa Kettupuiston istutusten uudistaminen lähtee virkahenkilön ideasta. Valmistelu tehdään virkatyönä, päätös suljetussa kokouksessa ja lopulta kaupungin työntekijät käyvät tekemässä istutukset.

Avoimessa ja osallistuvassa mallissa aloite esimerkiksi Kettupuiston uudistamiseen voi tulla asukkailta. Valmistelu tehdään asukkaiden ja virkahenkilöiden välillä yhteissuunnitteluna, päätös tehdään täysin avoimessa kokouksessa taikka paikallisessa kansanäänestyksessä. Toteutukseenkin asukkaat voivat osallistua itse taikka tehdä sen kokonaan kunnan tarjotessa lähinnä resurssit toimintaan.

Avoimuus

Radikaalin avoimuuden perustana on kansanvalta. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle ja kansalla viimesijaisena vallan käyttäjänä tulee olla mahdollisuus avoimesti seurata kaikkea valmistelua ja päätöksentekoa.

Avoin päätöksenteko voi olla vaikeampaa, hitaampaa ja ongelmallisempaa kuin suljettu päätöksenteko. Usein se kuitenkin tuottaa paremman lopputuloksen ja yleisesti hyväksyttävämmän päätöksen.

Päätöksiä valmisteltaessa eri vaihtoehdot on saatava avoimeen kansalaiskeskusteluun jo valmisteluprosessin aikana. Valmistelussa käytettävät aineistot on saatava verkkoon aina, kun tietojen luottamuksellisuus eivät sitä estä. Kansalaiskeskustelun vaikutukset päätöksentekoon on pysyttävä osoittamaan. Jos kansalaiset eivät näe osallistumisen vaikutuksia, motivaatio vaikuttamiseen hupenee nopeasti.

Valmisteltavien asioiden tulee olla vireilletulostaan saakka avoimesti ihmisten seurattavissa.
Eduskunnan valiokuntien asiakirjat on julkistettava ja asiantuntijakuulemiset lähetettävä suorana verkkoon (lyhyen aikavälin tavoite).
Kunnanvaltuustojen, lautakuntien ja kunnanhallitusten kokoukset sekä EU:n ministerineuvoston kokoukset on muutettava avoimiksi, esimerkiksi suorien verkkolähetyksien avulla (pitkän aikavälin tavoite).
Julkishallinnon on mentävä sinne missä ihmiset jo ovat. Sosiaalinen media, blogit ja muu vuorovaikutteinen keskustelu on sisällytettävä osaksi valtioneuvoston, eduskunnan ja kunnallisen päätöksenteon sekä valtion- ja kunnallishallinnon viestintää.
Tiedonsaannin ja osallistumisen esteettömyys on turvattava.
Kaikki julkisesti tuotettu, yksityisyydensuojaa vaarantamaton tieto on saatava avoimeksi ja koneluettavaan muotoon korvauksetta.
Asiakirja-aineistoille on määrättävä maksukatto ja kaikki julkiset, yksityisyyden suojaa vaarantamattomat asiakirjat laitettava saataville nettiin.
Kaikille päätöksenteon tasoille on luotava sähköiset palvelut, joissa on reaaliaikaisesti saatavilla kaikki valmisteluun ja päätettäviksi tulevat asiat sekä päätökseen vaikuttavat asiakirjat liitteineen.
Palveluissa on oltava mahdollisuus antaa helposti niin virallisia lausuntoja kuin epävirallisia kommentteja valmisteltavista asioista.
Euroopan neuvoston ja muiden EU-instituutioiden asiakirjajulkisuutta on lisättävä.
Kansallisessa EU-päätöksenteon valmistelussa EU-poliittiset kannat tulee valmistella nykyistä laajemmassa ja joustavammassa sidosryhmäkokoonpanossa.
Euroopan parlamentin ja komission lobbausrekisterin tulee olla pakollinen, ei vapaaehtoinen, kuten tällä hetkellä.
Valtionhallintoon ja hallitusneuvotteluihin tarvitaan lobbausrekisterit.
On määriteltävä sanktiot lobbauksen sääntöjen rikkomisesta (esim. musta lista).
EKP:n neuvoston kokouspöytäkirjat on julkistettava nykyistä nopeammin ja EKP:n pääjohtajan on tultava Europarlamentin kuultavaksi tasaisin väliajoin samaan tapaan kuin Yhdysvaltain keskuspankin ja kongressi toimivat.

Hyvä hallinto (korruptio, valvonta)

Suomi on pärjännyt korruptiolistauksissa hyvin, mutta ne eivät ota juuri huomioon rakenteellista korruptiota ja erilaisia hyvävelijärjestelmiä. Hyvän hallinnon toimintaperiaatteet turvaavat tasapuolisen kohtelun, avoimuuden ja riittävän väärinkäytösten valvonnan. Lisäksi hallinnon tulee omaksua nykyistä laajemmin tiedonjakajan ja keskustelun mahdollistajan rooli.

Hallinnon kieli on toisinaan vaikeaselkoista ja tarpeettoman monimutkaista. Tämä johtuu toisaalta pyrkimyksestä tarkkuuteen, toisaalta hallinnon sisälle syntyneestä erikois- ja ammattikielestä kirjainlyhenteineen ja kuusiosaisine yhdyssanoineen.

Useimpia poliittisia mielipiteitä tukemaan löytyy virkamiesten ja asiantuntijoiden päteviä argumentteja ja tilastotietoa. Virkamiehillä ja asiantuntijoilla on väistämättä poliittisia mielipiteitä siinä missä muillakin - heidän arvonsa ja mieltymyksensä vaikuttavat siihen, mitä asioita otetaan huomioon valmistelussa ja mitä ylipäänsä aletaan tavoitella. Siksi poliitikkojen on kansanvaltaisesti päätettävä, mitä valmistellaan ja miltä pohjalta. Kun aktiiviset ihmiset pääsevät osallistumaan valmisteltaviin asioihin, useammat näkökulmat tulevat katetuksi. Yksikään asiantuntija tai ihminen ylipäätään, ei voi olla täysin epäpoliittinen, mutta poliittisten prosessien kautta valikoituvat päätökset, joihin kaikki ovat tavalla tai toisella voineet osallistua. Byrokratia on yhteisten asioiden hoitoa, demokratia ristiriitaisten intressien yhteensovittamista rauhanomaisin keinoin.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet takaava hallintokulttuuri on synnytettävä valtion- ja kunnallishallintoon normiohjauksella ja virkamiehiä kouluttamalla.
Kansalaisten ja poliitikkoja vaikutusmahdollisuuksia valmisteluvaiheessa on lisättävä
Kansalaisten ehdotukset on otettava huomioon, vaikka niitä ei olisi osattu muotoilla hallinnon kielellä.
Virkamiesten on tosiasiallisesti noudatettava velvollisuuttaan neuvoa kansalaisia.
On säädettävä maankäyttö- ja rakennuslain kaltainen kuulemisvelvoite esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikassa.
Virkanimitykset tulee määritellä poliittisiin ja ei-poliittisiin ja poliittiset virkanimitykset on sidottava vaalikausiin.
Valtion virkanimityksiin on mahdollistettava valitusoikeus.
Sidonnaisuusilmoitukset on tehtävä pakollisiksi myös kunnallispoliitikoille.
Ministereille ja keskeisille virkamiehille on säädettävä karenssi, jonka aikana he eivät saa siirtyä työskentelemään saman alan edunvalvontaorganisaatioille, joissa he voisivat käyttää sisäpiiritietoja tietyn intressiryhmän hyväksi.
Hallinnon tuottaman tekstin on oltava selkeää yleiskieltä.
EU-direktiiveille ja asetuksille on luotava yleistajuiset nimet.

Ihminen vaikuttaa arkeensa

Demokratian keskiössä on ihminen. Jos yksilö ei koe voivansa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja lähiympäristöönsä, yksin tai yhdessä muiden kanssa, demokratia voi huonosti. Äänestysprosentit laskevat, mutta liian usein vika nähdään passiivisissa ihmisissä eikä demokratian rakenteissa.

Peruskoulussa oppilaitosdemokratia on ulkoistettu pienelle oppilaskunnan hallitukselle, johon osallistuu vain kourallinen oppilaita. Kouluyhteisö on riittävän pieni sille, että edustuksellisuudesta voitaisiin luopua kokonaan ja tarjota osallistumismahdollisuuksia kaikille. Nuoria ei ole syytä kasvattaa ajatukseen, että joku muu kyllä hoitaa “yhteiset asiat”.

Julkisten palveluiden käyttäjillä on usein sellaista asiantuntemusta palveluiden toimivuudesta, jota palveluita suunnittelevilla ja toteuttavilla virkamiehillä ei ole. Siksi esimerkiksi terveyskeskusten, koulujen ja sosiaalitoimiston asiakkaista tulisi koostaa tilapäisiä paneeleita, joissa heidän näkemyksiään palveluiden kehittämistarpeista selvitettäisiin. Palveluita käyttäviä asiakkaita tulisi kuulla jo julkisten hankkeiden suunnitteluvaiheessa.

Nuoret, koulu- ja oppilaitosdemokratia

Ei ole olemassa kollektiivista ryhmää nimeltä “nuoret”. Samoin kuin vanhempien ihmisten myös nuorten keskuudessa on eriäviä näkemyksiä siitä, kuinka asioiden tulisi olla. Nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ei tule perustua näennäisen edustuksellisiin nuorisovaltuustoihin, joilla ei ole valtaa.

Suomalaisilla ysiluokkalaisilla on kansainvälisten tutkimusten mukaan erinomaiset yhteiskunnalliset tiedot mutta heikko motivaatio vaikuttaa ja vähäinen usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Kouluneuvostot ajettiin ‘ylipolitisoitumisen’ seurauksena alas 1980-luvun kuluessa ja korvattiin oppilaskunnilla, joilla on vain vähän vaikutusvaltaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen demokraattisessa järjestelmässä opitaan kuitenkin parhaiten itse tekemällä.

Yhteiskuntaopin oppitunnilla kuunteleminen kehittää kyllä yhteiskunnallisia tietoja muttei välttämättä taitoja. Oikeiden vaalien alla järjestettävät ‘varjovaalit’ taas saattavat toimia jopa tarkoitustaan vastaan, koska vaalien lopputuloksella ei ole mitään todellista vaikutusta. Miksi siis suhtautua niihin vakavasti? Edustukselliseen demokratiaan perustuva oppilaskuntajärjestelmä aktivoi lähinnä jo ennestään aktiivisia yksilöitä, ei koko oppilaskuntaa.

Osallistava oppilaitosdemokratia on palautettava perus- ja toiselle asteelle ja demokratiakasvatus on uudistettava vastaamaan suomalaisnuorten vieraantumiseen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Kouluissa on järjestettävä suoria äänestyksiä kouluyhteisöä koskevista asioista kuten kouluruuasta, luokkaretkistä, koulun toiminnan painopisteistä ja jopa valinnaisaineiden tarjonnasta.
Oppilaille on annettava mahdollisuus tehdä aloitteita äänestettävistä asioista.
Satunnaisotannalla eri luokka-asteilta valittavat oppilaspaneelit voisivat käsitellä kouluyhteisön ongelmia ja pyrkiä konsensusesitykseen niiden ratkaisemiseksi.
Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten päätöksentekoa on tehtävä avoimemmaksi sekä oppilaiden kuulemisvelvoite merkittävistä asioista päätettäessä

Asukasdemokratia

Asuinalueiden asukkaille on luotava mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti asuinympäristönsä suunnitteluun ja kehittämiseen osallisryhmien avulla.
Myös vuokralaisille on taattava mahdollisuus tulla kuulluksi taloyhtiön päätöksenteossa sekä saada tietoa valmisteltavista asioista ja päätöksistä.

Työpaikkademokratia

Parhaat työnantajat kuuntelevat työntekijöitään ja antavat heidän vaikuttaa itse työhönsä. Julkisen sektorin on näytettävä esimerkkiä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja hierarkian vähentämisestä. Kokeilujen tulokset jaetaan avoimesti muiden sektorien käyttöön.

Laitosdemokratia

Kaikissa julkisissa laitoksissa, kuten vankiloissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa asiakkailla ja heidän asianhoitajillaan on oltava mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja asuinympäristöönsä.
Osallisuuden toteutumista on valvottava viranomaisten ja vertaisarvioijien yhteistyönä.
Kokemusasiantuntijoiden käyttöä on lisättävä. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia on kuultava mielenterveyspalveluita kehitettäessä.

Käyttäjädemokratia / “asiakasdemokratia” (julkiset palvelut)

Julkisten palveluiden käyttäjille on luotava keinoja ja välineitä vaikuttaa suoraan käyttämiinsä palveluihin, kuten uudessa vanhuspalvelulaissakin vaaditaan. Asiakkaan on pystyttävä osallistumaan palvelunsa suunnitteluun. Kokeiltaessa uusia palveluita, kuten palveluseteleitä, tulee samalla kerätä kokemuksia kaikilta käyttäjäryhmiltä.
Palveluiden käyttäjistä on koottava palvelupaneeleita.

Erityisryhmien osallisuus

Niiden erityisryhmien, joiden osallistuminen on hankalaa esimerkiksi vamman, varattomuuden tai heikon kotimaisten kielten taidon vuoksi, mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja vaikuttaa päätöksentekoon on aktiivisesti parannettava.
Kunnissa ja valtion virastoissa on oltava työntekijöitä, joiden tehtävä on edistää sitä, että tarjolla on käännöksiä, esteettömiä osallistumismahdollisuuksia ja muuta tarpeellista erityistukea.

Demokratian rakenteet ja takeet

Perusoikeudet

Sananvapaus on toimivan demokraattisen yhteiskunnan perusta. Ihmisillä on oltava mahdollisuus saada mielipiteensä esiin. Ihmisen on voitava ilmaista itseään ilman pelkoa ja halutessaan vaikka nimettömästi. Keskustelua ei tule rajoittaa verkossa sen enempää kuin verkon ulkopuolella. Riippumaton media on yksi sananvapauden keskeisistä takeista. Koska joukossa on voimaa, on kaikille ihmisille poliittisiin mielipiteisiin katsomatta taattava myös poikkeusoloissa oikeus kokoontua, yhdistyä ja järjestää mielenilmauksia.

Verkossa pitää säilyä oikeus esiintyä nimettömänä.
Suomen ja EU:n on toimittava aktiivisesti internetsensuurin lopettamiseksi kaikkialla maailmassa.
Jumalanpilkkapykälästä on luovuttava, koska sananvapauteen kuuluu oikeus arvostella myös uskontoja.

Vaalit

Suomessa käytössä olevan vaalijärjestelmän suurimpia ongelmia ovat joidenkin vaalipiirien piilevät äänikynnykset, jotka suosivat suuria puolueita ja vääristävät vaalien suhteellisuutta. Puolueen paikkamäärä ei ole aina oikeassa suhteessa ääniosuuteen. Vaalijärjestelmä tulee uudistaa niin, että suhteellisuus toteutuu mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman harvan kansalaisen ääni menee hukkaan.

Eduskuntavaaleissa on otettava käyttöön puolueiden kannatuksen suhteellisuuden valtakunnallisesti toteuttava ja alueellisen edustuksen riittävällä tavalla turvaava vaalijärjestelmä ilman juridista äänikynnystä.
Vaalikampanjoihin on säädettävä kulukatto ja avoin lahjoittajarekisteri ilmoitusvelvollisista lahjoittajista.
Yksittäisen henkilön tai yhteisön lahjoituksen ylärajaa tulee laskea.
Äänioikeusikärajan ja kansalaisaloitteen allekirjoituksen ikäraja on laskettava 16 ikävuoteen.
Europarlamenttivaaleihin on luotava ylikansalliset vaalilistat: 20 - 30 prosenttia europarlamentaarikoista tulee valita yleiseurooppalaisesti esimerkiksi siten, että eurooppalaiselta listalta valittu meppi poistaa yhden kansallisesta kiintiöstä.

Valtiosääntö, EU:n perussopimukset ja globaali demokratia

Euroopan unionissa on demokratian kannalta valtava haaste se, että sisämarkkinoiden luomasta kohtalonyhteydestä huolimatta meillä ei ole yhteistä kansainvaltaista tapaa sopia talous- ja finanssipolitiikasta. Siksi vihreät ajavat integraation syventämistä myös talous- ja veropolitiikan osalta ja parlamentarismin syventämistä. Demokratian toteutuminen integraation syventyessä edellyttää, että myös kansalaiskeskustelua käydään koko Euroopan laajuisesti.

Vihreät kansainvälisenä liikkeenä ajaa aktiivisesti globaalin demokratian toteutumista. Erityisesti on demokratisoitava kansainvälisten järjestöjen päätöksentekoa.

Eduskuntaan, europarlamenttiin ja kunnanvaltuustoihin on säädettävä kolmen vaalikauden rotaatio eli edustajan on sen jälkeen pidettävä kyseisestä toimesta vähintään yhden vaalikauden tauko.
Sama henkilö ei voi toimia samaan aikaan ministerinä ja kunnanvaltuutettuna.
Kun kansanedustaja valitaan ministeriksi tai hän jää vanhempainvapaalle, hänen tilalleen eduskuntaan nousee ministerikauden ajaksi varakansanedustaja.
Presidentin valtaoikeuksia tulee siirtää eduskunnalle ja valtioneuvostolle.
Euroopan komission jäsenten valintaprosessia on demokratisoitava ja komission kokoonpanon on heijasteltava oikeudenmukaisesti europarlamenttivaalien tulosta.
Niin kauan kuin kustakin jäsenmaasta valitaan EU-komissaari, valinta tulisi Suomessa ja muissa jäsenmaissa tehdä parlamentaarisesti.
Myös Euroopan parlamentille pitää antaa aloiteoikeus.
EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tuettava valtioiden rajat ylittävän keskustelun, keskustelufoorumien ja mediamaailman syntymistä.
Kansainvälisessä politiikassa vihreät kannattaa sitovien sopimusten laatimista monenkeskisissä ja kansanvaltaisissa organisaatioissa.
YK:n päätöksentekokykyä tehostettava. EU:lle riittää yksi yhteinen tuoli turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten joukossa. Pitkän aikavälin tavoitteena on turvaneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeuden poisto.
YK:n taloudellista riippumattomuutta lisättävä uusilla rahoituskeinoilla kuten YK-lotolla tai transaktioverolla.
Perustetaan YK:hon maailmanparlamentti
Jatketaan kansainvälisten instituutioiden IMF:n, Maailmanpankin ja alueellisten investointirahastojen päätöksenteon demokratisoimista.

Kansalaisjärjestöt ja vapaa kansalaistoiminta

Rekisteröityjä yhdistyksiä on Suomessa toistasataa tuhatta, mutta viime vuosikymmeninä erityisesti nuorten ikäluokkien osallistuminen perinteiseen järjestötoimintaan on ollut vähentymään päin harrastus- ja kulttuurijärjestöjä lukuunottamatta. Järjestöjen toimintaedellytykset on jatkossakin turvattava mutta niiden lisäksi rekisteröitymättömien yhteisöjen ja vapaamuotoisten verkostojen toimintaa on tuettava.

Julkisen vallan tulee tukea vakiintuneita kansalaisjärjestöjä pääsääntöisesti yleisavustuksin, jotka eivät ohjaa liikaa toiminnan sisältöä.
Vapaille kansalaisryhmille on tarjottava matalan kynnyksen projektiavustuksia, joita varten ei tarvita rekisteröityä yhdistystä.
Yhdistyslaissa tulisi antaa vapaus kokeilla uusia ja erilaisia osallistamisen muotoja, kuten nettikokouksia, sitovia jäsenäänestyksiä ja useamman puheenjohtajan mallia.
Järjestöjen omaa varainhankintaa on helpotettava rahankeräyslakia uudistamalla niin, että rahankeräysluvista siirrytään rahankeräysilmoituksiin. Myös joukkorahoitus on tehtävä mahdolliseksi.
Ei-rekisteröityneiden yhdistysten sekä vapaiden kansalaisryhmien ja verkostojen toimintaa on helpotettava avustuksien, lupien ja julkisten tilojen käyttöoikeuksien suhteen.
Rahankeräyslakia on uudistettava joukkorahoituksen mahdollistamiseksi.
Poliittiset ja ei-poliittiset järjestötuet tulee erottaa toisistaan ja tasapainottaa keskenään.

Puolueet

Niin kauan kuin meillä on listoihin perustuvat vaalit tulee meillä olemaan myös puolueita. Puolueet vastaavat monella osin siitä miltä politiikka näyttää ihmisten silmissä, joten niiden toiminnan demokraattisuus ja avoimuus on ensisijaisen tärkeää koko politiikan uskottavuudelle. Hyväksi esimerkiksi vastakkaisesta käy viime vuosien vaalirahakohut.

Kahden tai useamman puheenjohtajan malli on mahdollistettava yhdistyslaissa.
Puheenjohtajan valinta on mahdollistettava suoralla jäsenäänestyksellä.
Sitovat jäsenäänestykset on mahdollistettava.
Puoluetuki on sidottava puolueiden vaaleissa saamaan äänimäärään eduskuntavaalien paikkamäärän sijaan, jotta myös eduskunnan ulkopuolelle jääneet puolueet saavat tukea samassa suhteessa.

Kolmikantainen päätöksenteko (korporativismi)

Vihreät eivät näe mahdollisena, että muut kuin suoraan työnantajan ja työntekijän jako-osuuksiin liittyvät päätökset valmistellaan kolmikantaisesti. Työelämän tasa-arvoon, nuorten asemaan, eläkejärjestelmään sekä työperäiseen sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä työelämän instituutioiden aseman ei tule olla määräävä.

Kolmikantaa on käytettävä vain niissä tilanteissa, joissa työmarkkinaosapuolilla on käsiteltävässä asiassa sisällön kannalta merkitystä.
Kolmikannassa valtion tehtävä on vahtia yleistä etua ja pitää heikompien puolta eikä luovuttaa tärkeissä tasa-arvoa ja yhteishyvää koskevassa päätöksissä päätäntävaltaa työmarkkinajärjestöille.

Suora ja osallistuva demokratia

Suora demokratia on suoraa kansan valtaa, jossa ihmiset päättävät suoraan asiakysymyksistä. Hyvä suora demokratia osallistaa sekä keskusteluttaa ihmisiä ja toimii edustuksellisen demokratian tukena, ei sen vastakohtana. Laskeva äänestysinto ja ihmisten lisääntyvä vieraantuminen politiikasta kertovat siitä, että kansalaisvaikuttamista, demokratiaa, on kehitettävä ja lisättävä. Ihmiset osallistuvat politiikkaan vain, jos kokevat voivansa vaikuttaa.

Osallistava demokratia on vallan jakamista ja enemmistövallan rajoittamista. Jotta suora demokratia onnistuisi, tarvitaan sen rinnalle kuitenkin myös vahvaa vähemmistönsuojaa: Jos kaikki eivät omista tasa-arvoista mahdollisuutta äänestää, ei demokratia enää ole demokratiaa. Lisäksi on kunnioitettava ylemmän tason sääntelyä: perustuslakia, kansainvälisiä sopimuksia ja perustavanlaatuisia kansainvälisiä periaatteita.

Sitovia kansanäänestyksiä on järjestettävä päätöksenteon ja hallinnon kaikilla tasoilla. Pelkät neuvoa-antavat kansanäänestykset toteuttavat demokratiaa heikosti, sillä niiden tulosta ei päättäjien ole pakko noudattaa. Suora demokratia ei ole mielipidekyselyä eikä huutoäänestystä: On tärkeää, että aloitteen ja äänestyksen väliin jätetään tarpeeksi pitkä aika keskustelulle, tiedonhankinnalle ja mielipiteiden muutoksille ensivaikutelmasta.

Sveitsin mallinen kansalaisaloite ja kansalaispäätös

Jos kansa tekee aloitteen ja parlamentti, kunnanvaltuusto tai muu edustuksellinen taho sen hyväksyy, menee se suoraan läpi. Sveitsin kansalaisaloite mahdollistaa myös neuvotteluvaiheen. Aloitteen tekijä voi neuvotella edustuksellisen elimen kanssa aloitteen sisällöstä. Jos edustuksellinen elin tekee muutoksia aloitteeseen tai hylkää sen, voi aloitteen tekijä viedä sen kansanäänestykseen tai hyväksyä sen suoraan.

Kansalaispäätös on kansan käsissä oleva metodi, jossa kansalaiset vaativat jonkin parlamentin päätösvallassa ja agendalla olevan asian päätettäväkseen keräämällä tietyn määrän nimiä.

Suomessa on mahdollistettava sitovat kansanäänestykset.
On otettava käyttöön Sveitsin mallinen kansalaisaloite (neuvotteluvaihe).
On mahdollistettava kansalaispäätökset.
Kunnissa ja valtion tasolla on siirryttävä osittain osallistuvaan budjetointiin.

Lähidemokratian rakenteet (kuntataso, seututaso)

Kunnalliseen päätöksentekoon liittyy ongelma, jossa luottamushenkilöillä ei ole tarpeeksi aikaa paneutua päätöksentekoon. Tämä johtaa sekä heikosti perusteltuihin päätöksiin, että virkamiesvallan lisääntymiseen, kun valmistelijaa ei kyetä resurssien puutteen vuoksi kyseenalaistamaan. Tämän vuoksi tarvitaan myös edustuksellista demokratiaa laajempaa osallisuutta, vastuiden jakamista ja esimerkiksi palkallisia luottamushenkilöitä.

Ajatus paikallisvaltuustoista on kehitelty maakuntamallin tai metropolimallin lähidemokratiavajetta paikkaamaan. Itsenäinen 3 000 hengen kuvitteellinen Kyntää ei varmastikaan tarvitse yhtään alempaa hallinnollista porrasta, kun sen kunnanvaltuusto on jo itsessään “paikallisvaltuusto”. Samaa ei voida sanoa Helsingistä saati mahdollisesta suur-Helsingistä, jossa asuisi miljoona henkeä. Saako taloyhtiö Koivuranta rakentaa puuaidan tontin läntiseen osaan, tuleeko Kristiinankujalle pyörätie vai pyöräkaista, saako Mönttöset laajentaa grillikatostaan 5 neliötä ja niin edelleen ovat asioita, joita on kohtuullisen turhaa päättää hallintotasolla, jonka piirissä on 100 000-1 000 000 asukasta. Siksi paikallisvaltuustot. Niiden vallassa tulisi olla osa peruspalveluista, asemakaavoitus ja tätä vähäisemmät maankäytön, liikenteen ja rakentamisen kysymykset.

Otetaan käyttöön kaupungin- ja kunnanosavaltuustot sekä osallistava budjetointi paikallistasolla.
Kunnallistasolla on mahdollisetettava myös sitovat kansanäänestykset.
Otetaan kansalaispaneelit, konsensuskonferenssit ja muut deliberatiivisen demokratian kokeilut aktiiviseen käyttöön paikallistasolla.
Luodaan suoria, yksilöllisiä kuulemiskanavia kaupunginosa- ja asukasyhdistysten rinnalle.
Kaavaillat ja kunnanjohdon kuntalaistapaamiset on saatava säännölliseksi osaksi kuntien toimintaa.
Virkahenkilöitä on koulutettava kuntalaisten kuuntelemisessa kaikissa päätöksenteon vaiheissa ja kuulemisesta on tehtävä velvoittavaa.
Pormestarimallia ja sen sovelluksia on kunnissa käytettävä laajemmin.
Kansallisen tason lainsäädännön on mahdollistettava kuhunkin kuntaan sopiva pormestarimalli.
On luotava kahden tason malli, jossa nykyiset kunnat (tai niiden osat) vastaavat lähidemokratiasta ja uudet suurkunnat tai aluekunnat seudullisen tai maakunnallisen tason päätöksistä.